"Aivan tontin eteläisimpään päähän on suunniteltu keittiöpuutarha ja melko suurikokoinen kasvihuone. Tähän aikaan kartanoiden piti olla mahdollisimman omavaraisia, jotta ne pystyivät ruokkimaan niin oman väen kuin palkollisetkin. Myös eksoottisia kasveja kasvatettiin ja ne vaativat viileän talvehtimispaikan."

- Paul Olssonin puutarhasuunnitelmasta Hirvihaaran kartanolle 1918 -



Hyötypuutarhat ovat olleet tärkeä osa suomalaisten kartanoiden ruokataloutta keskiajoilta lähtien. Hirvihaaran kartano haluaa jälleen tarjota asiakkailleen ruokaa läheltä, omasta maasta ja luonnonmukaisesti viljeltyä.







Hyötypuutarhasta ja blogista vastaa luomupuutarhuri Suvi Lehtonen.



keskiviikko 27. huhtikuuta 2011

Keittiöpuutarhan pohjatyöt

Kyssäkaali Azur Star on aikainen helppo lajike, jonka kasvuaika on vain 50 vrk. Biodynaamisia Azurin siemeniä kylvin kasvihuoneella 18.4. ja parin viikon päästä voin istuttaa muutaman yöpakkasasteenkin kestävän kyssäkaalin taimen kartanon uuteen keittiöpuutarhaan!
Kyssäkaali-omenapaistos porsaankyljysten kera tai kyssäkaali-mantelilaatikko...


Hirvihaaran kartanon keittiöpuutarha perustetaan aurinkoiselle lievästi viettävälle viljapellolle. 20 x 30 metrin alueelle levitetään ensin Plantexin maakatekangas, joka päästää lävitseen veden (70l/m²/s), ilman ja ravinneaineet ilman että rikkaruohot kasvavat läpi. Kangas säilyttää maakosteuden ja lämmön sekä antaa maan hengittää.  Ja kankaan päälle salaojasoraa 50 kuutiota.



Luomupuutarhuri-opiskelija lapiohommissa.


Palmukaali Nero di Toscana ja säätyläisten suosituimpiin keittiökasveihin 1800-luvulla kuulunut vihannesportulakka
 saavat vielä hetken kasvaa kasvihuoneessa ennen istutusta. Vihannesportulakan lehdet sisältävät paljon omega-3 rasvahappoja. Ne maistuvat hieman suolaisilta ja kirpeän hapokkailta.





Viljelysuunnitelmassa näkyvät lajit kuhunkin kasvilaatikkoon. Periaatteena on ollut sekoittaa hyviä kumppanuuskasveja. Joukosta puuttuvat karkottajakasvit (samettikukat, kamomillasauniot ja kehäkukat) sekä pyydyskasvit.
Keskellä sijaitsevaan lasten pyöreään hiekkalaatikkoon tulee syötäviä kukkia (krasseja, orvokkeja, kurkkuyrttiä, ruiskaunokkia). Kasvihuoneessa on tomaatin ja basilikan lisäksi tarkoitus kasvattaa myös salkopapua sekä tuoksupelargonioita.
Pinta-ala on 20 x 30 metriä eli 6 aaria, josta viljelypinta-alaa saadaan n. 280 m2.







sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Työt aloitettu



Ensimmäiset luomusiemenet Hirvihaaran kartanon ryytimaahan on kylvetty kasvihuoneessa. Palmukaali ja kyssäkaali itävät jo. Tomaattikin odottelee ruukutusta isompaan... pääsiäisen jälkeen aloitamme kasvimaan rakennustyöt!



Tässä upea kooste Hirvihaaran kartanon historiallisista vaiheista: Tämä on  Keuda Mäntsälässä opiskelleen
 Minna Uusi-Simolan
floristimestarin ammattitutkinnossa etätehtävänä tekemä kartoitus
Hirvihaaran Kartanon historiasta ja sen vaiheista >


Keuda Mäntsälä
FM3 2008
Minna Uusi- Simola





Hirvihaaran kartano

Hirvihaaran kartanon vaiheet
Esipuhe ja Hirvihaaran ja tulitikkutehtaan historiaa
Hirvihaaran kartanon rakennuttaminen
Kartanon analysointi
Puutarha ennen
Puutarha nyt
Herman Holmberg, insinööri ja tulitikkutehtailija
Kartano vaihtaa omistajaa
Kartano kukoistaa jälleen
Loppusanat
Lähdeluettelo


Hirvihaaran kartanon vaiheet


1877 Frans Holmberg ostaa Mäntsälän tulitikkutehtaan

1901 Tehdas siirtyy Herman Holmbergille Fransin kuoltua

1918 Herman Holmberg rakennuttaa Hirvihaaran kartanon, arkkitehdiksi Jarl Eklund ja maisemasuunnittelijaksi Paul Olsson

1926 Herman Holmberg menehtyy onnettomuuden seurauksena ja leski myy tulitikkutehtaan ruotsalaiselle Kreuger-trustille

1927 Mäntsälän kunta ostaa Hirvihaaran kartanon

1928 Pentti Sakkinen ostaa kartanon

1932 Kartano pakkohuutokaupataan ja se siirtyy takaisin Mäntsälän kunnalle

1934 Kartanosta kaavaillaan uutta kunnantaloa, mutta hanke raukeaa kun Johan ja Dagmar Ramsay ostavat kartanon

1939→ Kartano toimii kenttäsairaalana ja toipilaskotina

1951 Ramsayt luopuvat kartanosta ja Helsingin kaupunki ostaa kartanon

1952- 1989 Hirvihaaran kartano toimii miesten vanhainkotina

1989 Huonokuntoinen kartano palautuu jälleen Mäntsälän kunnalle

1992 Arto Hakala ostaa kartanon ja saneeraa sen ravintolaksi ja kokoushotelliksi

2003 Hirvihaaran kartano valitaan Vuoden Kokoushotelliksi

2008 Hirvihaaran kartano juhlii 90-vuotis päiviään





Esipuhe

”Hirvihaaran kartano sijaitsee samannimisen joen länsirannalla. Maasto on melko lakeata, ja kun aukeat ulottuvat aina tonttialueelle asti, näkee pohjoispuolella olevaa maantietä pitkin kulkeva matkailija kartanon esteettömästi. Puiston vehreys muodostaa kauniin taustan valkealle päärakennukselle, jota nuori lehmuskuja ei vielä kykene varjostamaan. Kartano on osa entisestä Lassilan perintötilasta, joka vuonna 1759 jaettiin kahteen ja myöhemmin neljään osaan. Yksi osista sai nimen Hirvihaara.” Näin kertoo Suomen kartanot ja suurtilat – kirja vuodelta 1939.
Lehmukset ovat sen jälkeen kasvaneet ja kartano itse kokenut paljon.


Hirvihaaran ja Mäntsälän tulitikkutehtaan historiaa

Hirvihaara kuuluu Mäntsälän keskiaikaisiin kyliin, jossa jo 1550-luvulla oli yhdeksän taloa. Kylmät ja hallanarat maat sekä sotarasitukset tekivät siitä kuitenkin Mäntsälän toiseksi köyhimmän kylän. 1600-luvulla Hirvihaaran tilojen veroilla maksettiin armeijan palkkoja.

Hirvihaaraan perustettu Mäntsälän ensimmäinen tulitikkutehdas on tärkeässä roolissa Hirvihaaran kartanon historiassa.

Tulitikkutehtaan alku on ollut hieman monimutkainen. Omistajat ovat vaihtuneet tiuhaan tahtiin perustamisvaiheen jälkeen. Tehtailija Nils Ranius lähetti anomuksen senaatille syksyllä 1872, jossa hän pyysi lupaa rakentaa Hirvihaaraan Mattilan tilan maalle fosforitulitikkuja valmistava tulitikkutehdas. Raniukselta evättiin lupa rakentaa tulitikkutehdasta Hirvihaaraan, koska tulitikkutehtaat ovat vaarallisia työpaikkoja.
Vuotta myöhemmin 1873 kunnan vastustuksesta huolimatta senaatti myönsi Raniukselle toimiluvan Hirvihaaran Tulitikkutehtaaseen. Tuotanto alkoi vaatimattomissa oloissa pienessä hirsirakennuksessa Mattilan tilan alueella.

Tulitikkutehtaan privilegion osti toukokuussa 1874 helsinkiläinen toinen kamaripalvelija ja varatuomari Alarik Waselius. Häneltä tehdasprivilegio siirtyi vuoden 1876 alussa Mäntsälän Tulitikkutehdas Osakeyhtiön nimiin.
Tiheät omistajavaihdokset päättyivät, kun yhtiön omaisuus siirtyi kauppias Frans Holmbergille vuonna 1877.  Frans Holmberg sai patentin ns. varmuustikulle vuonna 1882. Se oli sovellutus ruotsalaisen Gustaf Erik Paschin keksinnöstä vuodelta 1844. Tikku sai paljon huomiota lehdistössä ja kysyntä kasvoi niin suureksi, että se ylitti tehtaan toimituskyvyn.


Hirvihaaran kartanon rakennuttaminen

Frans Holmbergin kuoltua vuonna 1901 tehtaan omistajaksi tuli hänen poikansa Herman Holmberg. Hän osti Lassilan perintötilan maat itselleen 1905 ja rakennutti 1918 tilalle Hirvihaaran kartanon. Herman Holmbergin asui rakennuttamisen ajan Valkovilla- nimisessä rakennuksessa, joka on raken­nettu 1800-luvun loppupuolella.


Hirvihaaran kartanon suunnittelijaksi palkattiin arkkitehti Jarl Eklund, joka oli valmistunut Polyteknillisestä opistosta (nyk. Teknillinen korkeakoulu) arkkitehdiksi 1899. Vuonna 1902 hän opiskeli kuvanveistoa Ranskassa Academie Colaros’sa. Hän teki mittauksia ja mittapiirustuksia Muinaistieteelliselle toimikunnalle (nyk. Museovirasto), työskenteli K.G. Nyströmin toimistossa vuoden, Yleisten rakennusten ylihallituksessa kaksi vuotta ja kolme vuotta Gesellius- Lindgren-Saarisen toimistossa. Vuonna 1905 hän perusti oman toimiston Helsinkiin. Eklund teki opintomatkoja Saksaan, Ranskaan, Espanjaan ja Italiaan.
Jarl Eklundin tuotanto käsittää lähinnä teollisuusrakennuksia, kartanoita ja yksityistaloja. Hän suunnitteli mm. Kemi Oy:lle Karihaaraan, G.A. Serlachiukselle Mänttään, Finlaysonille Tampereelle ja Rosenlewille Poriin. Hänen muista töistään voidaan mainita Helsinkiin suunnitellut Hankkijan (ent. Nikolajeffin) liiketalo, Kluuvikadulla sijaitsevan Karl Fazerin kahvila- konditorian sisustus, sekä Kalastajatorpan ravintola Munkkiniemessä. Hän osallistui myös Helsingin taidehallin suunnitteluun. Eklund suunnitteli lisäksi yksityistaloja Helsingin Kaivopuistoon ja Eiraan, mm. oman talonsa Armfeltintie 8:aan.
Hänen arkkitehtitoimistossaan Helsingissä työskenteli mm. Eero Saarinen, jonka kanssa hän otti osaa Suomen paviljongin suunnitteluun Pariisin maailmannäyttelyyn. Jarl Eklund on suunnitellut myös Saaren kartanon päärakennuksen (v.1928).
Arkkitehtina Jarl Eklund oli erityisen perehtynyt Suomen historialliseen arkkitehtuuriin ja hän oli varsin tunnettu kartanonisäntien keskuudessa. Eklund suunnitteli mm. moniin maamme kartanoihin niiden tyyliin ja historiaan sopivia muutoksia ja lisäyksiä. Hänen varhaiskauden luonnospiirroksiaan ei valitettavasti ole jäljellä, sillä hänen arkistonsa tuhoutui Helsingin pommituksissa.

Jarl Eklundin ohella Hirvihaaran kartanon suunnittelijana toimi kuuluisa puutarha-arkkitehti Paul Olsson (1890-1973).  Hän oli aikansa vaikutusvaltaisimpia ja tuotteliaimpia puutarhasuunnittelijoita ja hänen kynästään on lähtöisin mm. Kultarannan (1916) suunnitelma, jonka hän teki yhdessä isänsä Svante Olssonin kanssa, Serlachius-museon, Espoonkartanon ja Saaren kartanon maisemasuunnitelmat. Suomen rakennustaiteen museossa on häneltä yli 2700 suunnitelmaa.
Paul Olssonin maisemapiirustuksille on tyypillistä se, että niissä ei ole kasvien nimiä, numerointia eikä kasviluetteloa. Piirroksen kuvioinneista pitää päätellä mitä kasveja niihin voisi käyttää. Olssonin avustajien tekemissä piirroksissa sen sijaan on kasvien nimet ja luettelot. Olsson ei välittänyt niitä tehdä, sillä kasvit istutuksiin tuotettiin hänen omassa puutarhassaan Kauniaisissa.


Kartanon analysointi

Analysointini keskittyy pääosin kartanon ulkoasuun ja puutarhaan, sillä kartanosta ei ole olemassa alkuperäistä pohjapiirrosta, eikä tiedetä, paljonko sisustusta ja huonejakoa on muutettu alkuperäisestä. Kalusteet ovat pääosin vanhantyylistä uudistuotantoa ja ne on hankittu vuonna 1992 ja sen jälkeen. Joitain huonekalulöytöjä on tehty myös huutokaupoista. Kartanon ulkoasu on sen sijaan pysynyt samanlaisena, lukuun ottamatta uutta keltaista väriä. Alkuperäinen puutarhasuunnitelma löytyi Suomen rakennustaiteen museon arkistosta ja kertoo omalta osaltaan aikakaudelle tyypillisestä maisemasuunnittelusta.  
Hirvihaaran kartanon päärakennus on rakennettu tiilestä luonnonkiviselle perustalle v. 1918 ja se on alun perin rapattu valkoiseksi. Nykyisen voimakkaan keltaisen sävyn kartano on saanut vasta vuonna 2005. Keltainen väri tehostaa mielestäni valkoisten koriste- elementtien näkyvyyttä ja tuo koko rakennukselle selkeyttä ja ryhtiä.

    
Kartano on vanhoista tyyleistä yhdistettyä kertaustyyliä, joka vallitsi Suomessa funkiksen tuloon asti. Tämä rakennustyyli oli Suomessa yleisesti käytössä 1930-luvulle asti ja jälleen 2000-luvulla voidaan nähdä uudistuotannossa vahvasti samoja piirteitä; pylväät, päätykolmiot ja koristeelliset kaiteet ovat kaikki niitä yksityiskohtia, joita käytettiin esimerkiksi uusklassismin aikaan. Näitä piirteitä näkee nykyään etenkin kartanomaisten omakotitalojen suunnittelussa.



Hirvihaaran kartanossa myöhäisjugend ja uusklassismi ovat vahvasti läsnä, mutta tuntuu, että arkkitehti on yhdistänyt kaikki ideansa luovaksi sekamelskaksi. Eniten on ajanmukaisesti lainattu klassisesta aihevarastosta. Näitä aiheita ovat esimerkiksi joonialaismallia mukailevat pylväät, hammasleikkaukset arkkitraavissa ja kaiteet, joiden yksittäiset pienat muistuttavat antiikkista keramiikka-astiaa, jotka on liitetty rivistöksi. Tornit olivat jugendin-ajalle tyypillisiä, erilaisina variaatioina. Renessanssin ajasta on lainattu mm. erkkeri-ikkunat.



      
Kartano on rakennettu koillis- lounais- suuntaisesti, jolloin pääsisäänkäynti jää pohjoisen puolelle ja salista ja avoparvekkeelta avautuu näkymä kaakon ja etelän puolen jokimaisemaan. Talo on yksikerroksinen, ja siinä on verraten korkea nelilapekatto. Samanlaista katonrakennusmallia on paljon nähtävillä esimerkiksi Porvoon vanhoissa puutaloissa.
Ensimmäisen kerroksen ikkunoiden yläpuolella on pieni päätykolmio, joka on tyypillinen renessanssin ajan tyylikeino. Ikkunoiden alaosassa vuorottelee yksinkertainen konsolikoriste ja kaiteista lainattu pylväsrivi. Julkisivussa on ensimmäisessä kerroksessa myös yksi isompi soikea ikkuna ja sisääntulon sivuseinissä pienet soikeat ikkunat.


Epäkeskeistä pääsisäänkäyntiä koristaa nelikulmainen torni, joka on porrastettu monimutkaisesti ylöspäin. Tornissa on pieni parveke sisäänkäynnin päällä ja tornia koristavat toisen kerroksen kohdalla hiukan seinäpinnasta ulospäin kohoavat pylväsparit kulmissa. Samanlainen ratkaisu voidaan nähdä esimerkiksi Tampereen vanhan kirjaston tornissa.  Tällaista seinäpinnasta kohokuviona erottuvaa pylväskoristetta käytettiin myös renessanssin aikaan. Torni kasvaa korkeutta erilaisin kerroksin ja koko komeus huipentuu kellotornimaiseksi rakennelmaksi.

    
Tornin vastapainona on toisella puolella harjakattoinen ulkonema päätykolmioineen ja puolikaari-ikkunoineen, jossa on altaania, eli kattamatonta parveketta kannattava avovilpola joonialais-pylväineen.
Itäpäädyssä on rakennuksen molemmin puolin eräänlainen erkkeri, jonka muodostavat seinäpinnasta ulospäin pullistuvat ikkunat. Myös katon ja kivijalan linja seuraavat tätä muotoa. Erkkerit olivat tyypillisiä pohjoismaisen renessanssin aikaan ja nykypäivänä niitä käytetään paljon omakotitaloissa näyttävyyttä tuovana tyylikeinona.


    


Lännen puolen päädyssä on palvelusväen sisäänkäynti ja käynti kellariin. Tätäkin sisäänkäyntiä koristavat pylväät ja päätykolmio, tosin vaatimattomampina. Yllättäen sivusisäänkäynnin (palvelusväen sisäänkäynnin) yläpuolelta löytyy pyöreä ikkuna katolla olevasta savupiippumaisesta lisäkkeestä.

    


Ensimmäisen kerroksen pylväikköjen ja ikkunoiden yläpuolella palkiston tilalla kulkee sileäpintainen listamainen osa ja sen yläpuolella ulkoneva hammastettu kattolista. Varsinaista räystästä ei ole, vaan kattopellitys lähtee kattolistan yläreunasta tehden pienen sisennyksen. Tästä jatkuu pystysuora osa, johon on sijoitettu kaarevia ikkunoita, jotka yläosastaan nousevat kohoumiksi katon reunalle. Tällaista ”tyyliä” on käytetty Helsingissä samoihin aikoihin rakennetuissa vuokrataloissa. Kaupungin silloinen rakennusjärjestys määräsi nimittäin korkeusrajan, joka mitattiin ainoastaan kattolistaan asti. Sota-ajan keinottelijat kiersivät kuitenkin tätä määräystä siten, että kattolistan yläpuolelle sovitettiin ullakkokerrokseksi naamioitu asuinkerros.
 ”Kun tällaisen, alkuaan hätäkeinona syntyneen muodon tapaa maatalossa tyylikeinon ominaisuudessa, niin se vaikuttaa ällistyttävältä. Mutta oman aikansa ilmiönä se on mielenkiintoinen.” (Suomen kartanot ja suurtilat, Jutikkala-Nikander).
Kartanon vihreä peltikatto nousee korkealle kaari-ikkunoiden yläpuolelle ja kätkee sisäänsä vielä yhden kerroksen.

 
Hirvihaaran kartano on suunniteltu virallisesti yksikerroksiseksi. Kellaritiloissa oli keittiötilat. Maan tasalla olevassa ensimmäisessä kerroksessa sijaitsivat mahdollisesti palvelusväen tilat ja suuri sali ja sen sivuhuone ja kaksi pienempää salia. Sisääntulohallin puisen portaikon alaosaa hallitsee uusklassismille tyypillinen marmorikuvioitu pylväs. Toisessa kerroksessa on 14 huonetta, osa niistä lähes 40m² suuruisia. Kattokerroksessa on sijainnut ainakin vilpola.

    

Nykyään kellari toimii keittiönä ja varastotiloina. Ensimmäisessä kerroksessa on kokoushotellin ruokasali ja sen vieressä pienempi huone, jonne buffetpöytä on yleensä katettu. Lisäksi on kaksi pienempää salia, jotka toimivat kokouskäytössä tai suurempia juhlia järjestettäessä juhlatilojen jatkeena. Lisäksi on neljä hotellihuonetta ja toimisto.

Alkuperäisestä sisustuksesta on alakerrassa säilynyt kaksi takkaa (lämmitysuunia). Molemmat on kaakeloitu valkoisilla kaakeleilla. Salin korkea kakluuni on muurattu nurkkaan puolikaaren muotoon ja sitä koristavat pylväänomaisesti muotoillut kaakelit. Tämä takka on pelkkä kulissi, sillä se on muurattu umpeen. Takkasalin takka on matalampi ja leveämpi ja sen koristekaakeleissa on laakerinlehti-seppele kuvio. Takkaa kannattelee molemmin puolin joonialaispylväät. Molemmissa takoissa on taotut uuninluukut.

   
Salin ja aulan erottavat alkuperäiset liukuovet ovat jugend-tyyliset. Lasiovia koristavat kahdeksankulmaisista kehyksistä luotu verkkomainen kuvio.



Sisääntuloaulassa on yksi täyspuinen kaksiovinen kaappi, joka on myös jugend-tyylinen. Sen ovissa on kaiverrettuna puu, joka muistuttaa tammea. Kaapin otsalaudassa toistuu sama lehväkuvio. Ovien yläosat ovat vihertävää epätasaista lasia. Kaappi ei kuitenkaan ole kartanon alkuperäistä kalustoa.


    


Toisessa kerroksessa sijaitsevat hotellihuoneet, jotka ovat kaikki sisustettu erilaisiksi vanhanaikaisen tyylisesti. Siellä on myös kokoushuoneita ja iso oleskeluaula biljardipöytineen, josta on kulku julkisivun puolen terassille. Aulassa on myös samaa kaidetyyliä kuin ulkopuolen terasseilla ja vihertävät marmorikuvioidut pylväät, kuten portaikon alaosassa. Yksi nykyisistä kokoushuoneista on nimetty Laulusaliksi, koska Herman Holmberg oli ollut laulumiehiä ja järjestänyt usein illanviettoja tässä altaanille johtavassa huoneessa.

    


Patruuna- nimisessä huoneessa on jäljellä alkuperäinen takka, myös valkoisella laatalla päällystetty ja sitäkin koristavat kulmissa olevat joonialaispylväät.

    








Kattokerroksessa on kaksi saunaa, takkahuone ja tornille johtavassa käytävässä lasikattoinen vilpola. Saunatilat on rakennettu vasta myöhemmin, kun kartano jo toimi hotellina. Pyöreälle ikkunalle löytyy täällä selitys, se on saunatilojen hätäuloskäytävän ja takaportaikon ”kattoikkuna”.

Puutarha ennen

Olssonin Hirvihaaran kartanon maisemasuunnitelmassa keskeistä on muotopuutarha sisääntulon ja eteläisen rinteen puolella. Muu kasvillisuus on puistomaisempaa. Lehmuskuja tekee voimakkaan ohjaavan linjan rajatessaan kulkutien kartanolle keskellä peltoja. Kujanteen molemmin puolin ja koko pohjoisen ja lännen puolen sivustalle on piirretty kulkemaan sahalaitainen viiva, jonka voisi tulkita havuaidanteeksi tai vastaavaksi suojapuustoksi. Piirroksessa näkyy silloisten peltojen aluerajat katkoviivalla. 

Ajopihan keskellä on pyöreäkulmaisen suorakaiteen muotoinen istutusalue, joka muistuttaa muodoltaan stadionia. Alueella on kahdessa sisäkkäisessä rivissä on mahdollisesti muotoon leikatut pensastot tai perennaistutukset. Rakennuksen julkisivun sisäänkäynnin ja vastakkaisen puolen vilpolan sivuilla on suorat istutusalueet. Näihin voisi kuvitella suunnitellun perennaistutukset, sillä monissa saman aikakauden kartanoissa on samalla tavalla sijoitetut perennapenkit, joissa on ollut esimerkiksi pioneita.

Etelärinteen puutarha jakautuu symmetrisesti kahteen muotoalueeseen, joita reunustavat mahdollisesti muotoon leikatut pensaat. Muotopuutarha päättyy joen rannan nelikulmaiseen oleskelualueeseen, josta on näkymä koskelle. Oleskelualue saattaa olla katettu tai siinä on ollut kaide joen puolella.

Keskipihan käytävät ovat suorassa kulmassa toisiinsa nähden, mutta jatkuvat polveilevina yhdyskäytävinä tontin reunoilla. Suorien kulkuväylien reunoille on tasaisin riveihin istutettu ilmeisesti pikkupuita rajaamaan käytäviä. Itse rakennuksen välittömään läheisyyteen on suunniteltu yllättävän paljon kasvillisuutta, sillä piirroksesta saa sen kuvan, että koko rakennus on pensaiden keskellä. Idän sivustalta joelle päin kulkeva käytävä on piirretty niin, että siinä saattaisi olla pergola, joka päättyy uimahuoneeseen joen rannalla. Vastaavasti länsilaidalle on piirretty samanlainen mahdollisesti katettu käytävä.

Aivan tontin eteläisimpään päähän on suunniteltu keittiöpuutarha ja melko suurikokoinen kasvihuone. Tähän aikaan kartanoiden piti olla mahdollisimman omavaraisia, jotta ne pystyivät ruokkimaan niin oman väen kuin palkollisetkin. Myös eksoottisia kasveja kasvatettiin, ja ne vaativat viileän talvehtimispaikan. Koska Herman Holmberg ehti asua kartanossa vain kahdeksan vuotta, ei kasvihuonetta ja laajaa keittiöpuutarhaa ilmeisesti koskaan rakennettu.
Kartanon nykyiset hiekkakäytävät ja polut seuraavat melko hyvin alkuperäispiirrosta.


Puutarha nyt

Nykyään kartanon maat rajautuvat pienemmälle alueelle. Kun kartano siirtyi sen nykyiselle omistajalle Arto Hakalalle, piha-alueet kaivettiin laajalti auki, jotta valaisimien vaatimat sähköjohdot ja esimerkiksi salaojat saatiin paikoilleen. Ei tiedetä, paljonko silloisia istutuksia tai pensasryhmiä hävitettiin samalla.
Kartanon ajopihan keskellä on nelikulmainen istutusalue, jonka keskellä on pyöreä suihkulähdeallas. Ajopihan kulkuväyliä on laajennettu, koska esimerkiksi linja-autojen täytyy mahtua kulkemaan pihalla. Lännen puoleiselle sivulle on rajattu parkkialue ja itäisellä puolella on uusi Ruusutalo-niminen rakennus majoitustiloineen. Samalla paikalla on ennen sijainnut varasto, jonka kartanonpuoleisessa päädyssä on sijainnut putka. Tätä kivijalkaa ei näy vielä Olssonin maisemapiirustuksessa.

    


Etelärinteen puutarhassa on leveä keskikäytävä jakamassa nurmialueen kahteen osaan. Keskellä hiekkakäytävää on neliskanttinen alue, johon on sijoitettu suuri jalallinen istutusastia. Hiekkakäytävän molemmin puolin on penkkejä ja joenpuoleisessa päässä ruukkuihin istutettuja pikkupuita.

 



Joessa on ollut myös saari, joka Paul Olssonin piirustuksessa on joen vastarannalla, mutta ilmeisesti ajan saatossa siirtynyt veden mukana kartanon puoleiselle rannalle. Saari piti kuitenkin ruopata pois, sillä se muutti joen virtausta niin, että savusaunan uimapaikan vesi ei enää vaihtunut.
Kartanon pihassa on ollut muun muassa suuria hopeakuusia, joista moni kaatui tai muuten vaurioitui 2000-luvun alussa riehuneen talvimyrskyn aikana. Vanhasta puustosta on jäljellä mm. mäntyjä, mutta lehtipuita on jouduttu karsimaan ikääntymisen vuoksi.

Herman Holmberg, insinööri ja tulitikkutehtailija

Herman Holmberg (1874- 1926) vietti värikästä elämää ja oli tunnettu mies myös Helsingin seuraelämässä. Hän avioitui vasta 50-vuotiaana 19-vuotiaan lakitieteen opiskelijan, Hjördis Berghellin kanssa. Nuori morsian oli suostunut vasta kolmannella kerralla Hermanin kosintaan. Herman oli tavannut Hjördisin hänen serkkunsa apteekkari Einar Idmanin luona Helsingissä. Hjördis luultavasti suostui kosintaan, koska myös hänen vanhemmillaan Hugo ja Wilhelmina Berghellillä oli suuri ikäero. Hermanin ja Hjördisin suuresta ikäerosta huolimatta avioliitto oli onnellinen. Lapsia ei tästä liitosta syntynyt.

Hirvihaaraan alettiin rakentaa uutta tulitikkutehdasta vanhan tuhouduttua tulipalossa 1920-luvun alussa. Rakennuttajana toimi tehtaan isältään perinyt insinööri Herman Holmberg. Tehtaan valmistumisvaiheessa perjantaina 13.11.1925 sattui onnettomuus. Herman Holmberg oli mukana, kun tehtaalle tuotiin uutta tulitikkujen kuivausrumpua. Insinööri jäi rummun alle, loukkaantui vakavasti ja kuoli vuonna 1926. Hän ei ehtinyt nähdä tehdasta valmiina.
 




Jäätyään leskeksi Hjördis myi tehtaan ruotsalaiselle Kreuger-tulitikkutrustille. Leski avioitui myöhemmin Saaren tulitikkutehtaan lääkärin kanssa ja he muuttivat pois paikkakunnalta.  
Mäntsälän tulitikkuteollisuus eli loistokauttaan ensimmäisen maailmansodan aikana. Sodan jälkeen tehtaat eivät kuitenkaan kestäneet ruotsalaisen Ivar Kreugerin tulitikkutrustin kilpailua ja joutuivat yksi toisensa jälkeen lopettamaan toimintansa. Hirvihaaran tulitikkutehdas lopetti toiminatansa vuonna 1929.
Parhaimmillaan Hirvihaaran tulitikkutehtaassa työskenteli 85 henkilöä. Tulitikkutehdas oli suuri työllistäjä Hirvihaaran alueella maanviljelyn lisäksi. Herman Holmberg oli omalla tavallaan uranuurtaja myös työntekijöidensä huolehtimisessa. Toukokuussa 1917 Mäntsälän Soukkiossa käytiin ensimmäiset neuvottelut maataloustyöväen työpäivän lyhentämisestä 11-tuntisista 10-tuntisiksi. Vähän myöhemmin insinööri Herman Holmberg otti käyttöön 8-tuntisen työpäivän omilla palkollisillaan.                               
Edistyksellisyydestä kertoo myös se, että Hirvihaaran läpi virtaavan joen koskesta tuotettiin sähköä Hirvihaaran tulitikkutehtaalle ja Hirvihaaran kartanoon jo 1920-luvulla alussa.
                                                                                                              
Kartano vaihtaa omistajaa

Kunnanvaltuusto päätti vuonna 1927 ostaa lainan turvin Hirvihaaran kartanon Hermanin leskeltä Hjördisiltä.
Jo seuraavana vuonna kartano myytiin Pentti Mikael Sakkiselle, joka ei hoitanutkaan maksujaan. Tila pakkohuutokaupattiin 1932. Tilan rasitteena olleet lainat lankesivat kunnalle, joka joutui selvittelemään monenlaisia Sakkisen aiheuttamia sekaannuksia. Sakkinen oli muun muassa aktiivisena jäsenenä kapinaa suunnitelleessa ryhmässä, johon kuului myös Albert Vuori, Kauno Talanterä ja Rafael Sakkinen. Pentti Sakkisella oli ollut suoria yhteyksiä Lapuan liikkeen keskusjohtoon paikallistoimikunnan ohitse. Kaikki neljä näyttävät olleen aina paikalla, kun pitäjän lapualaiset ryhtyivät voimatoimiin tai joutuivat käräjille vastaamaan teoistaan. Kaikki neljä olivat aktiivisesti mukana Mäntsälän kapinassa ja Vuori, Talanterä ja Sakkinen saivat siitä myös tuomion.  Vuonna 1932 kapinahenki leimahti uudelleen ja valtioneuvosto määräsi välittömästi nämä neljä miestä vangittaviksi. Sakkinen haettiin 60 poliisin voimin vankilaan kärsimään tuomiotaan, jonka hän oli saanut kapinaan yllyttämisestä ja sen johtamisesta. Kartano meni konkurssiin ja se siirtyi jälleen Mäntsälän kunnalle.

Tilan myynti eteenpäin onnistui vasta vuonna 1934, jolloin kartano siirtyi Johan ja Dagmar Ram-
sayn omistukseen. Samaan aikaan kartanoa oli suunniteltu uudeksi kunnantaloksi, mutta hanke raukesi ostajien ilmaannuttua.

Mäntsälän kunta oli saanut 1926 insinööri Herman Holmbergin testamenttilahjoituksena 50 000 markkaa sairashuoneen (sairaalan) perustamista varten. Talvisodan aikaan Saksassa aiemmin sairaanhoitajana toiminut vapaaherratar Ramsay perusti Hirvihaaran kartanoon kenttäsairaalan ja toipilaskodin. Hän oli Suomen punaisen ristin keskeisiä hahmoja. Sodan aikana Hirvihaaran kartanon tornia käytettiin ilmavalvontatehtäviin.

Kunta myönsi 1939 Lotta Svärd- säätiölle 10 000 markan avustuksen käytettäväksi sairaalan perustamiseen ja kuntoon saattamiseen. Toipilaskodissa toimivat hoitajina kunnan kiertävän sairaanhoitaja Eeva Liisa Sarkkisen lisäksi vapaaehtoiset naiset. Sairaalassa ei ollut vakituista lääkäriä – joskus kävi lääkäri Porvoosta – kunnes Mäntsälän kunnanlääkäri Andreas Carlberg määrättiin sinne rintamalta.

Hirvihaaran kartanon alakertaan perustettiin talvisodan aikana toipilaskoti, jota johti kartanon silloisen omistajan, vapaaherra Johan Ramsayn puoliso sairaanhoitaja Dagmar Ramsay (s. Ruin) (istumassa vuoteella). Ikkunan edessä istuu ruustinna Elma Mikkonen, hänen vierellään seisoo Annikki Krakau ja oven edessä kunnan kiertävä sairaanhoitaja Eeva Liisa Sarkkinen. Lähemmässä vuoteessa makaa toipilaana Reino Krakau ja seuraavassa Veikko Lilja. Kuva on vuodelta 1940. Eino Kiviniemen kok./MKK 9503:76.                                                                                                                 


Kesällä 1943 vapaaherratar Ramsay luovutti kulkutautisairaalalle talvisodan aikana hankkimansa hoitovälineistön, jonka oli ostanut kunnan myöntämällä 10 000 markan määrärahalla. Kulkutautisairaala toimi Hirvihaaran kartanon mailla lähellä Sepänmäkeä.

Hirvihaaran kartano siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen 1951.  Helsingin kaupunki teki siitä asunnottomien miesten vanhainkodin. Nämä irtolaiset ”siivottiin” alun perin Helsingin olympialaisten aikaan vuonna 1952 pois katukuvasta. Tänä aikana kartanon pihassa olleen varastorakennuksen putka oli vakituisessa käytössä. Putkaan joutuivat selviämään liikaa alkoholia nauttineet. Hirvihaaran kartanoa kutsuttiin pitkän aikaa ”ukkokodiksi”. Vanhainkoti lopetti toimintansa vasta vuonna 1989.







Kartano kukoistaa jälleen

Kartano palautui jälleen Mäntsälän kunnalle erittäin huonokuntoisena. Kunta myi sen maa-alueineen tammikuussa 1992 sen nykyiselle omistajalle Arto Hakalalle. Kartano saneerattiin perusteellisesti ja se avattiin kesällä 1992, jolloin Mäntsälässä oli asuntomessut. Asuntomessut toivat myös ensimmäiset asiakkaat uudelle kartanohotellille. Sen jälkeen kartano onkin niittänyt mainetta. Mercuri International valitsi sen Vuoden kokoushotelliksi 2003 ja samana vuonna Taloustutkimuksen teettämässä tutkimuksessa kartano valittiin Suomen parhaaksi kokoushotelliksi.

Kartano on erittäin suosittu häiden ja muiden juhlien pitopaikka ja myös ulkopaikkakuntalaiset ovat löytäneet kartanon. Hääjuhlapaikaksi kartano täytyy varata noin vuoden etukäteen. Tänä kesänä 2008 kartanossa järjestetään 11 häät.
Kartanon ravintola toimii tilausperiaatteella. Satunnaista matkailijaa ei välttämättä voida ottaa vastaan, jos kartano on jo varattu yksityistilaisuutta varten.
Kartanon alueella on myös vanhaan perunakellariin tehty viinikellari, savusauna, tennisklubi, joka myös toimii kokoustilana sekä metsäpolun päässä oleva laavu. Kartanolle pääsee myös helikopterilla, sillä niille on varattu laskeutumiskenttä kartanon läheisyydestä.


Kartanon pihapiirissä on myös Suomen vanhin automuseo.











Loppusanat

Kartanon historiaan tutustuminen oli erittäin mielenkiintoista ja historiallinen salapoliisityö imaisi mukaansa. Työstä tuli huomaamatta ehkä turhankin laaja, sillä kartanon historia pitää sisällään niin paljon erilaisia mielenkiintoisia vaiheita.
Suurin onnistumisen kokemus tuli löydettyäni Suomen rakennustaiteen museosta alkuperäisen Paul Olssonin maisemapiirustuksen vuodelta 1918. Sen olemassaolosta eivät tienneet edes kartanon historiaa aiemmin selvittäneet.

Hirvihaaran kartanon historiasta on paljon tiedonmurusia hajallaan esimerkiksi Mäntsälän historiasta kertovissa teoksissa, mutta kartanon omaa historiaa ei ole kirjattu yksiin kansiin. Eri teoksista kootut tiedot ovat toisinaan ristiriidassa keskenään, vuosiluvuissa on heittoa ja asiat esitetään hiukan eri valossa riippuen tekijästä. Kartanomatkojen Marjut Jokinen, joka on selvittänyt laajimmin kartanon historian värikkäitä yksityiskohtia, oli minulle suurena apuna yksityiskohtien tarkastamisessa. Kuitenkin monet asiat jäävät historian pimentoon, sillä kukaan ei ole niitä kirjannut aikanaan ylös, eikä ole enää montaa henkilöä, jotka niistä kertoisivat.

Kartano jatkaa elämäänsä, jälleen kukoistaen, koettuaan 90-vuotisen olemassaolonsa aikana niin sodat, pula-ajan kuin tiheät omistajanvaihdoksetkin. Komeaa kartanoa kelpaa esitellä niin kotiseudun asukkaille kuin kauempaakin tuleville.  







Lähteet:


              Eino Jutikkala, Gabriel Nikander, Suomen kartanot ja suurtilat

              Mäntsälän historia osat I, II ja III

              Next Hotel Hirvihaaran kartano

              Mäntsäläseura/ kotiseutupolut

              Nyhotcompany

              Museovirasto

              Suomen rakennustaiteen museo, Erkki Vanhakoski, Antti Aaltonen

              Kansallisarkisto

              Virtuaaliyliopisto.juy.fi 26.6.2008

              Rakennusperintö.fi

              Pertti Toukkari, Puutarhahistoriaa

              Kotiseutumme Mäntsälä, Pohjoismainen Kirjatuotanto Oy, 2007

              Marjut Jokinen, Kartanomatkat

              Juha Jalonen, Tampereen ammattikorkeakoulu, talonrakennustekniikka